Minua pyydettiin esittelemään toukokuun alussa Pirkanmaan näkymiä Pirkanmaan ELY-keskuksen järjestämään tilaisuuteen, jossa startattiin vuoden 2022 TE-palvelujen osaamisen kehittämisen palvelujen suunnittelu. Tämän työn tavoite on parantaa työnhakijoiden asemaa työmarkkinoilla mm. työvoimakoulutuksen keinoin. Pyyntö ei ollut ensimmäinen, vastaavaa on tullut tehtyä monesti aikaisemminkin.

Sain kuitenkin taas oivan tilaisuuden tarkastella numeroita! Mitä kokonaisuudesta erottuu Pirkanmaan kohdalla ja mitä asioita voidaan nostaa esiin Pirkanmaan työllisyysnäkyminä? Ja miten se kaikki suhteutuu samassa tilaisuudessa esiintyneen Perttu Pölösen puheenvuoroon, jossa aiheena oli mm. sydämen arvot tulevaisuuden työelämässä.  

Foredata on asiantuntija- ja palveluyritys

Me Foredatalla emme ole pelkkä ohjelmistotalo, joka tuottaa tasalaatuista koodia arkisin klo 9–17. Me olemme asiantuntija- ja palveluyritys, jolle on elintärkeää pysyä kärryillä ja oppia jatkuvasti tämän hetken ja tulevaisuuden työmarkkinoiden trendeistä ja kehityksestä, jotta ForeAmmatti ja muut palvelumme pysyvät hyödyllisinä asiakkaillemme ja käyttäjillemme.

Pyörittelemme Foredatassa ammatteihin, tutkintoihin, työllisiin, palkkoihin ja avoimiin työpaikkailmoituksiin liittyviä numeroita ja tilastoja. Erityisesti numeronpyöritystä on kevättalvisin, kun uusia tilastoja julkaistaan ja laskemme uusia kilpailutilanne-ennusteita esimerkiksi ForeAmmattiin. Ennusteisiin tarvittavaa numeromassaa on ensinnäkin paljon. Toisekseen tilastot ovat monen tasoisia tarkasteltavan ammatin, alueen ja ajan suhteen. Kokonaisuus tarjoaakin mahdollisuuden työmarkkinoiden laaja-alaiseen ymmärtämiseen.

Pirkanmaan näkymiä tilastojen perusteella

Hoidin heti esitykseni alussa huonot uutiset pois alta. Tilastokeskuksen väestöennuste vuoteen 2040 asti on melko tyly. Jos mitään ei tehdä, työikäisen väestön määrä romahtaa Pirkanmaalla ja koko maassa. Ennusteen toteutumista on vaikea kokonaisuudessaan estää, mutta jotain on varmasti tehtävissä.

Näytin koosteita työllisyystilanteesta yleisesti. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi esitin mm., että avoimien työpaikkailmoitusten määrä (52 viikon liukuva summa) oli ollut kasvussa koko vuoden.

Esitin tilastoja eri ammateista ja ammattien työllisten ikärakenteista. Pirkanmaalla on ammatteja, joissa työvoima on todella ikääntynyttä, esimerkiksi metsureista yli 50 % ja kirjastotyöntekijöistä noin 60 % on yli 50-vuotiaita. Toisaalta on ammatteja, joissa tekijät ovat pääosin nuoria, sovellusohjelmoijista yli 50-vuotiaita on vain noin 5 %.

Kun on paljon työllisiä, on paljon inhimillistä arkea eli eläköitymisiä, muuttoliikettä, sairauslomia, irtisanomisia, mahdollista kasvua, mitkä kaikki luovat edellytyksiä uusille työllistymisille.

Pyrin tuomaan esiin esimerkkejä erityisesti työllisyystilanteen ja mahdollisen lisä- tai jatkokoulutuksen näkökulmasta. Nostin esille Pirkanmaan työllistävimmät ammatit, (Top 3: myyjät, lähihoitajat ja sairaanhoitajat), ja ylipäätään suuren työllisten määrän merkityksen uusien työpaikka-avausten näkökulmasta. Kun on paljon työllisiä, on paljon inhimillistä arkea eli eläköitymisiä, muuttoliikettä, sairauslomia, irtisanomisia, mahdollista kasvua, mitkä kaikki luovat edellytyksiä uusille työllistymisille.

Jatkuvan oppimisen vaatimus  

Ammattien osaamistarpeet erilaistuvat ja muuttuvat yhä nopeammin globaalissa työelämässä. Tämä luo jatkuvan oppimisen vaatimuksen, myös jatkuvalle oppimiselle. Tampereen yliopiston perustaessa jatkuvan oppimisen professuuria on mielenkiintoista nähdä, seuraako tästä suoraan tai epäsuorasti muutoksia työssä, tai vailla työtä, olevien kouluttamiseen.

Koulutuksellista ennakointia tekevä joutuu todella pähkäilemään, millaisia reunaehtoja tilastoihin sisältyy ja vastaavatko ne alkuunkaan niihin kysymyksiin, joihin niiden haluttaisiin vastaavan.

Nostin tilaisuudessa esiin tilastoja, joista olisi hyvä tehdä johtopäätöksiä jatkuvaan oppimiseen liittyen, mutta jouduin muistuttamaan, että monet tilastot ovat luotuja täysin toisiin käyttötarkoituksiin. Koulutuksellista ennakointia tekevä joutuu todella pähkäilemään, millaisia reunaehtoja tilastoihin sisältyy ja vastaavatko ne alkuunkaan niihin kysymyksiin, joihin niiden haluttaisiin vastaavan.

Kuinka helppoa olisikaan, jos tilastot rakennetyöttömyydestä tai kohtaanto-ongelmasta antaisivat suoraan koulutuksellisen vastauksen, mitä pitäisi tehdä. Tilastokenttä ja ympäröivä todellisuus ovat kuitenkin kompleksisia, mikä jo sinällään luo jatkuvan oppimisen vaatimuksen pelkkään numeroidenkin analysointiin. Samalla ei sopisi unohtaa, että jokaisen tilaston ja numeron takana on ihminen omine elämänkokoisine tavoitteineen, unelmineen ja haasteineen. 

Tulevaisuuden työt tehdään sydämellä?

Tilaisuus, jossa esittelin Pirkanmaan näkymiä, muodostui lopulta oppimiskokemukseksi myös minulle. Jäin pohtimaan, miten esittämäni tilastollinen tarkastelu istui yksiin pölösläisten sydämen arvojen kanssa. Melko hyvinkin. Kuten opimme, ensin mekaaniset, sittemmin digitaaliset koneet ovat vähentäneet työvoiman tarvetta ensin korvaamalla lihaksia ja sen jälkeen korvaamalla yhä enemmän aivojamme. 

Tilastotkin osoittivat monilta osin, että tulevaisuuden varmimpia työtehtäviä olisivat ne, joita tehdään sydämellä, varsinaisesta toimialasta ja ammatista riippumatta. Vaikea tuota on kieltää, vaikka olenkin hieman jäävi vastaamaan.